Ratikassa

Päivittelyn aika!

Edellisestä kirjoituksesta ehti vierähtää reilu viikko ja olen potenut huonoa omaatuntoa laiskuuteni takia. Toisaalta täällä on ollut valtavasti taas paljon kaikkea ohjelmaa, kivaa tekemistä, uusia ihmisiä, mielenkiintoisia paikkoja, mahtavia makuja, upeita oluita ja opintoja. Kurssit pyörähtivät käyntiin siis viime viikolla ja tällä viikolla on ratkaisujen aika. Tapana on siis tutustua valitsemiinsa kursseihin kahden viikon ajan, jonka jälkeen voi vielä jättäytyä pois tai liittyä mukaan.

Tällä hetkellä valintani näyttävät mediapainotteisilta ja niitä opintoja ensisijaisesti tulin tänne tekemäänkin. Kaarlen yliopistossa kun ei puheviestintää opeteta. Kurssivalintani ovat seuraavat:

- European Media Policy (5op.)
- Communication research (7op.)
- New media convergence and culture (6op.)
- Central European Cinema (3op.)
- Media and culture reading seminar (3op.)
- Media and participation (4op.)
- English for journalism and public communication (4op.)

Yht. 32 pistettä kevätkaudelta.

Kurssit vaikuttavat: 1. Mielenkiintoisilta, 2. Haastavilta, 3. Työläiltä. Tiukka kevät tulossa. Ainoastaan listan ensimmäinen kurssi on kanditason ja loput maisteritason opintoja. Kyllähän toisen vuoden opiskelija nuo hallitsee. Mehän tiedämme jo kaikesta kaiken.

Se opinnoista tässä vaiheessa. Seuraavaksi haluaisin jakaa joitakin huomioita paikallisesta kulttuurista.
Asun täällä siis k-a-u-k-a-n-a keskustasta ja tämän takia istun päivittäin raitiovaunussa vähintään 1,5 tuntia. Toisinaan kolme, jos käyn illalla uudestaan keskustassa. Näiden matkojen aikana on ehtinyt kiinnittää huomiota paikalliseen elämään.

Täällä raitiovaunuliikenteen ohjaaminen tapahtuu pitkälti kuljettajan omatoimisuudella. Hämmästyin ensimmäisen kerran nähdessäni kuskin hyppäävän ulos keskellä risteystä. Hän meni ilmeisesti vaihtamaan raidetta. "Vaihdekeppi" (rautatanko) on vaunun keulassa olevassa aukossa. Helsingissä sporat taitaa mennä hieman eri tavalla?

Viime viikolla eräs kuljetta pysäytti vaunun ennen liikennevaloja, vaikka ymmärtääkseni hän olisi saanut jatkaa matkaa. Hän näki ystävättärensä pysäkillä ja hyppäsi ulos kesken matkan juttelemaan tälle! Ei sen puoleen, kerran Suomessakin Kotkan parhaaksi valittu bussikuski pysäytti pientareelle ja meni tupakalle, koska "oli edellä aikataulusta niin paljon". Meitä taisi silloin vähän naurattaa.

Täällä paikalliset ovat uskomattoman kohteliaita. Aina, siis aina, maltetaan odottaa, että vaunusta tullaan ulos ennen kuin kukaan, siis kukaan, pyrkii kyytiin. Sama metrojen kanssa. Hämmästyttävää on nähdä myös kuinka avuliaasti nuoremmat antavat  täällä tilaa vanhempien noustessa kyytiin. Oman paikan tarjoaminen tapahtuu aina. Siis aina! Itse pidän tästä. Toisaalta aika usein suorastaan veetuttaa seisoa koko 45:n minuutin matka keskustaan.

Prahan raitiovaunut miellyttäisivät suomalaisia. Täällä on penkkejä vain yksittäin eli ei ole vaaraa joutua istumaan tuntemattoman viereen. Meitä puolestaan harmittaa, koska keskustelu kaverin niskan kanssa ei ole mukavaa.

Ystäväni oli tehnyt mielenkiintoisen huomion liittyen liikenteeseen. Hän oli nähnyt kuinka vapaana kadulla juossut koira (tyypillistä täällä) oli pysähtynyt yksin suojatien eteen odottamaan raitikan menevän ohi ja vasta sitten ylittänyt tien. Evoluutio. Siksi kai ne talitiaiset laulaa cityssä eri tavalla kuin landella.

Nyt täytyy juosta seuraavaan ratikkaan tekemään lisää havaintoja. Ti ti tyy!