Minä, virtuaaliminä, henkinen minä - jos kuolen, kuolenko?

Yksi kautta aikain kenties kiinnostavimmista (ratkaisemattomista) kysymyksistä ihmiskunnan historiassa on "mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?" Minäkin haluaisin tietää. Kertoisin, jos tietäisin. Erilaisia selityksiä, versioita ja uskomuksia on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiäkin; usko eri asioihin jakaa mielipiteitä.

Tarkoitukseni ei ole nyt pohtia kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta tai asiaa hengellisestä näkökulmasta. Parhaalla kurssilla "New Media and Convergence Culture" keskustelimme jälleen sosiaalisen median palveluista, joihin ihmiset ovat luoneet satoja miljoonia profiileja vuodesta 2005 alkaen. Profiilien luojien keskuudessa on ollut jo luontaista poistumaa, joten keskustelimme siitä kuinka "virtuaaliminä" jää tai voi jäädä elämään fyysisen minän kuoltua pois.

Luennoitsija kertoi esimerkin hänen suomalaisesta ystävästään, joka kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa Tsekissä. Vielä viikon kuluttua turmasta hänen profiilinsa "eli" Facebookissa, joten hänen seinälleen pystyi kirjoittamaan, hänen aikaisemmat tykkäyksensä näkyivät vielä eri sivustoilla. Hänet pystyi jopa kutsumaan vielä eri tapahtumiin, vaikka hän oli menehtynyt seitsemän päivää aiemmin. Luennoitsija kuvasi tätä tapahtumaa sanalla "scary".

Lopulta tilanne ratkesi omaisten otettua yhteyttä Facebookin ylläpitoon ja selitettyään tilanteen he saivat menehtyneen profiilin salasanan ja kävivät poistamassa profiilin itse. Entäs jos turman uhrilla olisikin ollut 30 profiilia 20:ssä eri sosiaalisen median palvelussa? Melkoisen kova homma käydä poistamaan jokaista erikseen. Opettajan mukaan tällaisiin tapauksiin ei kuitenkaan ole vielä olemassa mitään vakiintunutta ja yksinkertaista käytäntöä. Pitäisi, ehdottomasti, olla jo! Kertokaa minulle, jos tiedätte paremmin.

Meillä on ollut ko. kurssin aikana puhetta myös verkkosovelluksesta/palvelusta, joka kerää käyttäjästä tietoja siten, että vuosien jälkeen virtuaaliprofiili pystyy vastaamaan käyttäjien   kysymyksiin kuin oikea käyttäjä, vaikka tämä olisi kuollut. Palvelu taisi olla Twitter-pohjainen. Käytännössä se siis tarkkailee twiittejä ja twiittaajaa keräten dataa tämän käyttäytymisestä ja ilmeisesti laskee todennäköisyyksiä tietynkaltaisille vastauksille.

En ihmettelisi tällaisen palvelun ilmestymistä. Eettisestikin kestäisi ehkä päivänvalon, jos "asiakkaat" olisivat antaneet itse luvan heidän tietojensa keräämiseen sekä virtuaaliprofiilin luomiseen. Toisaalta idea kuulostaa hieman vaaralliselta. Eikö menetyksen jälkeen pitäisi surra siksi, että pystyy päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä. Eikö tällainen palvelu tavallaan huijaisi surutyötä tekeviä? En tiedä psykologiaa kauhean hyvin, mutta veikkaisin, etteivät seuraukset olisi kovin hyvät. Tähänkin saa ottaa kantaa, jos tietää!

Kuoleman määritelmä on käsittääkseni elintoimintojen loppuminen. Toisin sanoen siis biologinen kuolema. Keho lakkaa toimimasta. Kuori, joka ympärillemme on kehittynyt ei enää toimi. Mitä tapahtuu sille mitä on sisällä ja liikuttaa kuorta? Tulevaisuudessa se voi kenties elää ainakin virtuaalimaailmassa. Toivottavasti oikeasti myös jossain muualla.

Kohta kolahtaa

Täällä ollessani suoritan yleisiä media- ja viestintäopintoja.

Erityisen mielenkiintoinen kurssi, jolle osallistun käsittelee uutta mediaa (new media). Kurssi on nimeltään New Media and convergence Culture. Olemme käyneet läpi muun muassa Henry Jenkinsin ajatuksia teemaan liittyen. Hän ennustaa kirjassaan Convergence Culture (2006) oivallisesti mediamaailman tulevia muutoksia, jotka ovat meillä jo nykyaikaa.

Kurssilla meille esiteltiin myös ihmisten ajatuksia 1900-luvun alusta. Jo tuolloin oli olemassa ajatus Internetistä, tabletin kaltasista mobiililaitteista sekä Wikipedian tapaisesta valtavasta, nopeasta ja helppokäyttöisestä tietosanakirjasta. Teknologia ei vain vielä tuolloin mahdollistanut mahtavien visioiden konkretisoimista.

Viimeisillä luennoilla olemme keskustelleet nykyisistä mediamaailman murroksista sekä tulevaisuudennäkymistä. Kirjoitin aiemmin kurssityönä englanninkielisen tekstin mobiilivallankumouksesta ja sen vaikutuksista elämäämme sekä menneinä että tulevina vuosina. Yksi mielestäni tärkeä asia jäi mainitsematta. Puhuimme tästäkin jo kurssilla, sillä eräs opiskelijoista oli löytänyt aihetta koskevaa uutisointia Guardianin nettisivuilta.

Operaattorit tulevat muuttamaan mobiililiittymien laskutusperusteita lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä suurimpina perusteina toimivat puhelu- ja tekstiviestiliikenne. Lisäksi on olemassa erilaisia sopimuksia datapaketeista ja nopeuksista. Löysin aiheeseen liittyvän uutisen myös MTV3:n verkkouutisista.

Operaattorien suurimpina huolenaiheina ovat varmasti puhelu- ja tekstiviestimaksut kiertävät applikaatiot ja palvelut kuten Skype, Facebook ja WhatsApp. Eilen maanantaina 8.4.2013 uutisoitiin hakukonejätti Googlen havittelevan WhatsAppia siipiensä alle jopa miljardin dollarin kaupassa. Kaupan jälkeen suosittu palvelu on tuskin enää ilmainen. Uuden vuoden aattona lähetettiin 18 miljardia viestiä WhatsAppin kautta - lähes ilmaiseksi. Kukapa ei näistä haluaisi voittoja kääriä?

Uudet laskutusperusteet kolahtavat pahasti etenkin nuoriin kuluttajiin. Muistan teini-ikäisenä käyttäneeni jopa 1000 tekstiviestiä kuukaudessa pitääkseni yhteyttä perheeseen, kavereihin ja silloiseen tyttöystävään. Nykyisin olen pystynyt korvaamaan tämän menoerän käyttämällä kolmea edellä mainittua palvelua sekä sähköpostia älypuhelimella.

"Normaalit puhelut" (vrt. Skype) ja tekstiviestit alkavat kenties olla historiaa. Kuka niitä enää käyttää kymmenen vuoden kuluttua kaikkien omistaessa älypuhelimet? Operaattorien täytyy uudistaa toimintamallejaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Ja minä taidan mennä ostamaan vanhan kunnon radiopuhelimen.

The Mobile Revolution – are you hooked up yet?

When the leading experts, politicians, public officials, business leaders and journalists predicted I the 1990’s that the internet would transform the world they couldn’t ever imagine what kind influence the Internet will have actually. Since Apple brought their first smart phone, iPhone, to the markets, everything has changed.

The first smart phone came out in 1993 and it was produced by IBM but the device wasn’t ready yet. Either the world wasn’t. It took almost eight years before smart phones became more popular than basic mobile phones. Nokia (in Europe) and especially Samsung (Asia) had big influence to the sales of smart phones during the last years. The change happened in the autumn of 2011: Smart phones overtook sales and there is nothing to stop it. Sales will keep only increasing. Talking about mobile phones, especially in western countries, almost everyone has even one or more today.

In addition of smart phones Apple and the other biggest companies has brought more mobile devices for consumers, tablets for example. We have had laptops over the decades already but those have also developed rapidly. The modern laptops of today are smaller and lighter but, however, more efficient.

And what has this kind of mobile revolution brought to our lives and societies?  At least can be said that the experts weren’t wrong when they claimed world will change because of the Internet. In the book Misunderstanding Internet it’s said Internet is the unstoppable force. It will shrink the universe, promote dialogue between nations and foster global understanding. 

Changes in the Media World

The field of advertising in the media has transformed within the mobile revolution. For example in Britain internet advertising already took a larger share (25 per cent) of advertising expenditure in 2010 than the newspaper press (18 per cent). These kinds of changes mean that the newspapers will get less and less incomes from adverts every year. They have to change also to avoid the bankruptcy. So what is the result? The unemployed journalists? Exactly.

This development of advertising gives challenges to the marketing persons too. They have to think and create new ways to do marketing and advertising. Today paper or television commercials are not enough. Every company is trying to get visibility in the social media. Or at least they should try. The branch of marketing is wider than ever before.

People are reading less newspaper now because they can get the news whenever and wherever they want. Every newspaper has now own websites offering instant news via RSS for their readers.

The way to the Eden – or not?

Today we can do almost everything with our smart phones or tablets which earlier needed computer. Mobile access to the Internet was the way to the Eden.  Now we can check the e-mails and answer those. We can use social media and build social networks via mobile devices while moving around. We can send instant messages to chat to the other side of the world while having a lunch. We can get the News immediately with RSS. We can pay bills via mobile applications and even do shopping in the Internet while sitting in a tram or a bus. 

The possibilities these devices are giving are addictive.  Let’s take an example everyone knows now (not five years ago), Facebook. When you post status update, new photo or participate in some discussion you “have to” follow how others (users) are reacting. And when they do, and if they do it positive way, it gives satisfaction. You’d like to do it again. As I said, addictive and really easy to get hooked up.

There can also be some group discussions you’re involved, with your friends or something you have to follow because of your job or school. So serious and not so serious. But still you “have to” follow all the time what the others are writing. Basically you could have all the time going on something you “should” follow, comment or participate some way.

I have noticed this phenomenon increasing fast. I’ve seen teenagers having lunch in restaurant as a group of six people and everyone using smart phone same time. It looked like they were together but still not. 

Think about yourself. How often are you checking your phone? And in what kind of situations? Is it always acceptable on your mind? What might the others around you think? Is the mobile access to Internet really the way to the Eden?  

Once we went to have a dinner with a group of my friends and as soon as we sat down I asked if everyone could abandon their mobiles phones for the dinner. 9 of 10 said it is okay but one, the youngest of us, really could not give up the phone.  She was chatting in Facebook and sending SMS during the dinner while we others had discussions. She wasn’t isolated, she didn’t feel herself as an outsider, but it was still bothering me. Why could not she give the phone away for an hour? Do we have to be “online” all the time?

I think she is hooked up already.