Ratikassa

Päivittelyn aika!

Edellisestä kirjoituksesta ehti vierähtää reilu viikko ja olen potenut huonoa omaatuntoa laiskuuteni takia. Toisaalta täällä on ollut valtavasti taas paljon kaikkea ohjelmaa, kivaa tekemistä, uusia ihmisiä, mielenkiintoisia paikkoja, mahtavia makuja, upeita oluita ja opintoja. Kurssit pyörähtivät käyntiin siis viime viikolla ja tällä viikolla on ratkaisujen aika. Tapana on siis tutustua valitsemiinsa kursseihin kahden viikon ajan, jonka jälkeen voi vielä jättäytyä pois tai liittyä mukaan.

Tällä hetkellä valintani näyttävät mediapainotteisilta ja niitä opintoja ensisijaisesti tulin tänne tekemäänkin. Kaarlen yliopistossa kun ei puheviestintää opeteta. Kurssivalintani ovat seuraavat:

- European Media Policy (5op.)
- Communication research (7op.)
- New media convergence and culture (6op.)
- Central European Cinema (3op.)
- Media and culture reading seminar (3op.)
- Media and participation (4op.)
- English for journalism and public communication (4op.)

Yht. 32 pistettä kevätkaudelta.

Kurssit vaikuttavat: 1. Mielenkiintoisilta, 2. Haastavilta, 3. Työläiltä. Tiukka kevät tulossa. Ainoastaan listan ensimmäinen kurssi on kanditason ja loput maisteritason opintoja. Kyllähän toisen vuoden opiskelija nuo hallitsee. Mehän tiedämme jo kaikesta kaiken.

Se opinnoista tässä vaiheessa. Seuraavaksi haluaisin jakaa joitakin huomioita paikallisesta kulttuurista.
Asun täällä siis k-a-u-k-a-n-a keskustasta ja tämän takia istun päivittäin raitiovaunussa vähintään 1,5 tuntia. Toisinaan kolme, jos käyn illalla uudestaan keskustassa. Näiden matkojen aikana on ehtinyt kiinnittää huomiota paikalliseen elämään.

Täällä raitiovaunuliikenteen ohjaaminen tapahtuu pitkälti kuljettajan omatoimisuudella. Hämmästyin ensimmäisen kerran nähdessäni kuskin hyppäävän ulos keskellä risteystä. Hän meni ilmeisesti vaihtamaan raidetta. "Vaihdekeppi" (rautatanko) on vaunun keulassa olevassa aukossa. Helsingissä sporat taitaa mennä hieman eri tavalla?

Viime viikolla eräs kuljetta pysäytti vaunun ennen liikennevaloja, vaikka ymmärtääkseni hän olisi saanut jatkaa matkaa. Hän näki ystävättärensä pysäkillä ja hyppäsi ulos kesken matkan juttelemaan tälle! Ei sen puoleen, kerran Suomessakin Kotkan parhaaksi valittu bussikuski pysäytti pientareelle ja meni tupakalle, koska "oli edellä aikataulusta niin paljon". Meitä taisi silloin vähän naurattaa.

Täällä paikalliset ovat uskomattoman kohteliaita. Aina, siis aina, maltetaan odottaa, että vaunusta tullaan ulos ennen kuin kukaan, siis kukaan, pyrkii kyytiin. Sama metrojen kanssa. Hämmästyttävää on nähdä myös kuinka avuliaasti nuoremmat antavat  täällä tilaa vanhempien noustessa kyytiin. Oman paikan tarjoaminen tapahtuu aina. Siis aina! Itse pidän tästä. Toisaalta aika usein suorastaan veetuttaa seisoa koko 45:n minuutin matka keskustaan.

Prahan raitiovaunut miellyttäisivät suomalaisia. Täällä on penkkejä vain yksittäin eli ei ole vaaraa joutua istumaan tuntemattoman viereen. Meitä puolestaan harmittaa, koska keskustelu kaverin niskan kanssa ei ole mukavaa.

Ystäväni oli tehnyt mielenkiintoisen huomion liittyen liikenteeseen. Hän oli nähnyt kuinka vapaana kadulla juossut koira (tyypillistä täällä) oli pysähtynyt yksin suojatien eteen odottamaan raitikan menevän ohi ja vasta sitten ylittänyt tien. Evoluutio. Siksi kai ne talitiaiset laulaa cityssä eri tavalla kuin landella.

Nyt täytyy juosta seuraavaan ratikkaan tekemään lisää havaintoja. Ti ti tyy!

Party Animal

Niin se viikonloppu taas hurahti täpäkästi ohitse. Nyt rauhallisena maanantai-iltana on hyvä katsella taaksepäin tehtyjä koiruuksia. Luvassa lyhyt "elokuva" Let It Roll -tapahtumasta, kertomus lauantai-illasta ystävien kanssa sekä sunnuntain matkasta Plzenin (Pilsenin) kaupunkiin Pilsner Urquellin syntykaupunkiin.

Focus 

Perjantai-illan riemuksi (torstain tervetulojuhla oli jotenkin vähän pieni pettymys) suuntasimme Prahan pohjoispuolelle alueelle 7 kohti Let It Roll -festareita. Tämä koko tapahtumaan osallistuminen on  hyvä osoitus siitä kuinka kummallisesti asiat voivat järjestyä. Vielä Suomessa ollessani, noin viisi viikkoa sitten, eräs tyttö Yhdysvalloista kirjoitti vaihtareiden Facebook -ryhmään Sub Focuksen Praha -keikasta ja huusin silloin jo ryhmässä innoissani "I'm in!". Allysta ei kuitenkaan kuulunut tämän jälkeen mitään. Tapasin hänet kuitenkin sattumalta tiistaina orientaatioviikon tapahtumassa ja muistin nimestä heti keikan ja sovimme oikeasti lähtevämme paikan päälle.

Alue, kuten otaksuinkin, on karmivan näköistä teollisuusaluetta vailla ylimääräistä valoa ja hymyileviä ihmisiä. Löysimme ratikkapysäkin lähettyviltä mukavan pubin, jossa virkistimme itseämme ennen alueelle menoa. Meininki kolmen stagen ja kolmenkymmenen DJ:n bileissä oli jotakin seuraavista: häkellyttävä, mahtava, uskomaton, unohtumaton, ässä. Sub Focus teki vaikutuksen miksaustaidoillaan. Parhaimmillaan taisi pyöräyttää neljää biisiä samanaikaisesti.

No niin, antaa seuraavan "leffan" kertoa loput.

Huumaa

Edellisen blogipäivityksen mukaan lauantai-illan piti olla rauhallinen kämpillä, mutta eihän kaverin esittämää illalliskutsua voinut vastustaa. Ennen ruokailua kiertelin vähän kaupungilla itsekseni ja kiipesin muun muassa vanhan kaupungin kellotorniin kuvailemaan maisemia. 

Illan ja yön kuluessa hyvässä seurassa tulin tarkistaneeksi sähköpostit puhelimesta ja siellä odottikin iloinen yllätys: muistutus seuraavan päivän Plzenin matkasta. Olin sekoittanut tapahtuman erääseen toiseen, joka alkoi klo 15 ja reissuun olikin tarkoitus lähteä 8.45. Eikä keskustasta yöllä ihan niin vain kiidetä Hostivariin ja takaisin. Viivyimme siis kaverini kanssa keskustassa myöhään, jonka jälkeen pyörähdin kämpillä ja painelin samoilla silmillä takaisin keskustaan odottamaan muun retkikunnan saapumista ja junanlähtöä.

Plzen - Pilsnerin pesä

Yön valveillaolo alkoi painaa jaloissa viimeistään siinä vaiheessa, kun kiipesimme kaupungin katedraalin ja samalla koko Tsekin korkeimpaan torniin 102:n metrin korkeuteen yli 300 askelmaa. Suomessa niin kapeita puisia portaita ei varmasti saisi yleisö enää käyttää... Näkymät olisivat olleet varmasti paremmat ilman sankkaa sumua. 

Pilsnerin museo oli aika mitäänsanomaton ja lievähkö pettymys. Maittavan lounaan jälkeen (kanasalaatti), jatkoimme kaikkien odottamaan Pilsnerin panimoon. Se kompleksi on vaikuttava ja valtava! Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tsekkiläinen opas puhui täydellistä englantia ja oli muutenkin äärimmäisen taitava puhuja. Saimme hyvin seikkaperäisen selostuksen oluen historiasta ja panemisesta. Sekä tietysti maistiaisia! 

Näin se pakataan

Näin sitä säilötään

Ensimmäinen "koulupäivä"

Eilen maanantaina tosiaan alkoi opinnot englannin kielen kurssilla. Tavoitteena buustailla oman alan sanavarastoa sekä tietenkin omaa puhe- että kirjoitustaitoa. Ensimmäinen opettajan kohtaaminen oli vähintäänkin miellyttävä. Hän otti meidät Erasmus -opiskelijat vastaan hämmentävän lämpimästi esitellen meidät tsekkiläisille opiskelijoille. Meidät tunnetaan täällä nyt nimellä "summer people".

Kurssien valitseminen tuntuu olevan juuri niin hankalaa kuin olen lukenut aiemmin täällä vaihdossa olleiden raporteista. Saadessamme tunnukset ja oikeudet käyttää Kaarlen yliopiston "Korppia" ovat tsekkiläiset opiskelijat jo varanneet paikkansa kursseilta ja monet suosikeistani olivat jo täynnä. Ei auta kuin mennä koputtelemaan oveen ja katselemaan josko sinne yksi suomipoika mahtuisi sekaan. Muut kurssit, joille olen ilmoittautunut ovat huomenna alkava communication research (kuolen), New Media and convergence Culture, Central European Cinema (suosituksesta) ja Critical Perspectives to Terrorism (vähä arpomalla).

Täällä saa siis kaksi viikkoa katsella miltä valittu kurssi vaikuttaa ja mieltään voi vielä muuttaa. Toivon muutamalle suosikkikurssille aukeavan tilaa. Yksi ehdoton tavoitteeni on vielä tunkeutua futsal-kurssille, joka on tietenkin jo täynnä.

Rottakämppä

Linjoilla taas. Tällä kertaa sijainti kirjoitushetkellä on opiskelija-asuntola Hostivar. Luvassa raporttia muuttopäivän ensitunnelmista, ensimmäisestä viikonlopusta Prahassa sekä ensimmäisestä Erasmusviikosta aina alkuinfosta Welcome Partyn tapahtumiin.

Tosiaan Internet -yhteyden puuttuminen alkuviikolla rajoitti bloggaamista, mutta onneksi saimme eilen pääsyn asuntolan verkkoon. Tietysti joku ajattelee nyt, että "why don't go out and build you own connections for your readers". Anteeksi, oon ollut hieman laiska ja samalla kiireinen aikataulutetun ohjelman seuraamisen kanssa.

Muuttopäivä oli siis ensimmäisen Praha -viikon perjantaina. Sain Michelle -hostini ystävältä onneksi autokyydin, sillä moottoritietäkin käyttäen matkaan kului reilu puolituntia. Asuinpaikan ensivaikutelmista lisää seuraavissa videopätkissä.

Sisäänkirjautuminen sujui helposti, sillä respassa ollut kaveri puhui kohtalaisesti englantia ja minulla oli kaikki vaadittavat dokumentit mukana (yllätys sinänsä). Päästyäni kamojen kanssa huoneeseen hain ensitöikseni imurin respasta ja siivosin koko huoneen. En edes halua tietää mitä törkyä lattialla oli. Lisäksi "hyvä äijä" -statuksen minulta saanut naapuri Rok Slovakiasta heitti lainaksi muutaman rätin, joilla sain pyyhittyä isoimmat rojut pois pinnoilta.

Huonekaveria en ole vielä tavannut, mutta muutamia infoja on jo heittää tiskiin. Kaveri on kuulemma Saksasta, tekee lääkiksen tohtoriopintoja ja huoneessa leijuneesta tuoksusta päätellen polttelee pilveä silloin tällöin sisällä. How cool is that! Pitänee ottaa muutama juttutuokio herran kanssa ensitapaamisen yhteydessä. Hän on ilmeisesti lomalla, sillä täällä alkaa kesälukukausi vasta maanantaina.

Pidin muuton jälkeen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi paremmin. Vastapäisestä huoneesta kurkisti pian vaalea tyttö, joka kyseli englanniksi tietäsinkö jotakin jääkaapeista käytävillä. Tajusin heti Lauran olevan suomalainen, mutta vedätin häntä hetken aikaa jutustelemalla englanniksi ennen kuin kysyin mistä hän on kotoisin.

"From Finland", hän vastasi.
"Me too! ;)"

Ilme oli näkemisen arvoinen!
Myöhemmin samana päivänä tutustuin ruotsalaiseen Camillaan, joka saapui vähän minun jälkeeni Hostivariin. Lähdimme skandinaavisin voimin yhdessä keskustaan katselemaan paikkoja.

Vanhan kaupungin aukiolta

Jan Husin patsas

Vanhan kaupungin aukio

Vanha synagoga

It's Mojito time! 

Meidän lähellä on muutama ruokakauppa ja parin ratikkapysäkin päässä iso ostoskeskus. Raitiovaunut ja bussit keskustaan lähtevät lähes oven edestä, joten liikkuminen keskustaan on sinänsä helppoa. Ainoa murheenaihe on matkan pituus, mutta loppupeleissä sekään ei ole niin kamala. Kuten laitoksemme johtaja sanoi "40 minutes is nothing in New York!". Pitää laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Raitiovaunulla pääsee lähes yliopiston (sen rakennuksen, jossa kurssini järjestetään) oven eteen. Vaihtoehtoisesti voi vaihtaa ratikan metroon, jolla taas pääsee mihin vain haluaa.

Tunnelmat ovat parantuneet ensijärkytyksen jälkeen. Asuminen Hostivarissa on oikeastaan aika siistiä. Hyviä puolia on myös. Täällä on paljon ystäviä lähellä, jotka voivat auttaa tarvittaessa. Myös opiskelijahintainen ruokala samassa rakennuksessa miellyttää kovasti! Lounaan (salaatti, keitto, lämminruoka) hinta on opiskelijakortilla 40 korunaa eli alle 2€ ja laatu on hintaan nähden ollut tähän mennessä viittä tähteä lähentelevää. Aulassa on myös juoma-automaatteja halvalla vedellä ja limsoilla sekä pankkiautomaatti. Ihmiset respassa voisivat toki olla ystävällisempiä.

Olemme syöneet paljon ulkona ja tarinat edullisesta hintatasosta pitävät paikkansa. Monissa paikoissa oluen hinta on euron tietämillä ja usein hyvän perinteisen ruoka-annoksen saa 5-8€:lla. Parhaimmillaan voi tosiaan syödä kolmen ruokalajin illallisen ja kumota olutta tuopillisen noin kymmenellä eurolla. Ruoka on ollut joka paikassa todella hyvää!

Ensimmäisen viikon ohjelma yliopiston puolesta oli ytimekäs. Alkuinfo, jossa kerrottiin miten kurssit valitaan, seuraavana päivänä opiskelijakorttien (ISIC) nouto. Vasta tällä kortilla saimme oikeuden Hostivarin asuntolan verkkoon. Samalla kortti toimii myös avaimena asuntolaan. International Club on pitänyt meille orientoivaa ohjelmaa tällä viikolla ja olemme tutustuneet toisiimme hienosti!

Jäätävä kansainvälisyyden tulva vyöryi ylitseni ensimmäisissä illanistujaisissa. Tapasin ihmisiä Belgiasta, Slovakiasta, Saksasta, Tsekistä, Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Irlannista, Ranskasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Turkista ja Yhdysvalloista. Ei paha saldo yhdelle illalle.

Tyypillinen keskustelu uuden tuttavuuden kanssa menee täällä aina jotenkin näin:

- Hi! What's your name?
- Where are you from?
- What are you studying?
- What do think about Prague?
- Where do you live here? (Ja kaikki nauraa mulle aina, kun sanon asuvani Hostivarissa.)

Kohtalaisen rankkaa käydä samat keskustelut illan aikana kolmekymmentä kertaa, mutta on ollut aivan huikean upeita kaikki hetket näiden uusien tuttavuuksien kanssa!

Eilen meille järjestettiin Welcome Party, jossa oli livemusiikkiakin paikallisen rock -bändin muodossa. Yllätys oli suuri päästessämme perille. Nousimme portaita seitsemänteen kerrokseen saakka. Tunnelma oli kuin underground -party, mutta kattokerroksessa. Lysti ilta, lisää uusia kavereita ja hyvä meininki kaikenkaikkiaan. Mitä nyt yöbussimatka taisi kestää kaksi tuntia kämpille...

Tänään edessä Let It Roll -tapahtuma ja pääesiintyjä Sub Focus. Huomenna vapaapäivä ja kurssivalintojen tekemistä ynnä pyykinpesua ja kaupassakäyntiä. Sunnuntaina teemme reissun Plzeniin Pilsnerin syntysijoille.

Ei muuta kuin mahtavaa viikonloppua kaikille! Kettu kuittaa.

Mluvíte anglicky?

Kulttuurishokki tai koti-ikävä ei ole vielä iskenyt nuijallaan päähän, joten nyt on hyvä aika paneutua raportoimaan muutaman menneen päivän kulusta. Kirjoittelen tätä tekstiä edelleen Michellen kämpillä, ensimmäisessä "surffaus" -kohteessani. Ensimmäisiä hommiani oli hoitaa puhelinliittymä kuntoon vieraassa maassa, jottei yhteydenpito (facebookin selaaminen) tulisi kamalan kalliiksi. Marssinkin jo toisena päivänä Vodafonen liikkeeseen ostamaan prepaidin ja sain tsekkinumeron käyttöön. Koko homma kesti noin 10min. Liikkeen myyjä lupasi selkeällä englannin kielellä liittymän aktivoituvan 15-20min. aikana, mutta se kestikin viisi tuntia. Kaverin pitäisi kenties käydä vielä muutama kurssi englantia. Toisaalta sama kävi vaihtarikaverilleni tänään, joten nopeasti liittymän auki haluaville ei voi toivottaa muuta kuin pitkää pinnaa. Täällä kannattaa ottaa lunkisti asioiden kanssa!

Maisemaa Prahan kattojen yltä kuvattuna

Omat kieliopintoni aloitin kyselemällä perusfraasien (jotka löysin matkaoppaastani) ääntämistä uusilta tsekkiystäviltäni. Vanhempi paikallisväestö kun ei puhu juurikaan englantia, mitä nyt muutamaa turistien suosimaan pubia ja ravintolaa lukuunottamatta. Parhaiten pääsee juttusille tervehtimällä tsekiksi ja kysymällä puhutteko englantia! Dobrý den, mluvíte anglicky?

Kaupunkikierrokseni aloitin vierailemalla korkealla Prahan linnan ja Vituksen katedraalin luona. Nousun aikana noustaan 287 (pitkää) askelmaa, joten ylämäki on pitkä! Mutta eteen avautuvat maisemat ovat jokaisen askeleen arvoiset. Linna toimii nykyisin presidentin virka-asuntona ja katedraalista mainittakoon sen rakennustöiden kestäneen yli 500 vuotta.

Quasimodo? 

Pyhän Vituksen katedraali

Näkymä linnan ravintolan terassilta

Kipuamisen, kapuamisen ja alas könyämisen jälkeen hyppäsin metroon ja lähdin etsimään opaskirjan suosittelemaa ravintola U Flekua. Antaa seuraavan puhua puolestaan.

Lounaan jälkeen jatkoin matkaani takaisin kohti keskustaa joenvartta pitkin tavoitteena löytää Kaarlen yliopiston (eng. Charles University, tsek. Univerzita Karlova) rakennus, jossa olisi määrä aloittaa orientoituminen opintoihin maanantaina. Ja helpostihan se löytyi! Joen viereltä, läheltä kaunista Kaarlen siltaa.

Koulutie

Vltava virtaa

Iltapäivän hämärtyessä iltaa kohden olin kahden vaihella: joko painella takaisin kämpille turvaan ennen pimeäntuloa tai pyöriä vielä kaupungilla jonkin aikaa. Otin uuden suunnan ja heti kulman takana odotti mielenkiintoinen juliste. Tiesin heti mitä tekisin seuraavan tunnin ajan.

Juliste

Meitä viihdyttivät kolme viulua, sello ja urku!

Kukkuu

Tiiviin, mehevän ja täydellisen musiikkikokemuksen jälkeen lähdin painelemaan takaisin kämpille, jossa teimme taas ruokaa porukalla. Tällä kertaa meitä oli syömässä viisi ja iso koira Falco. Kaikenlaisia tarinoita ja turinoita tsekkiruuasta kuulleena olin tullessa ennakkoluuloinen, mutta nyt ovat epäluulot hälvenneet. Kaikki on ollut herkullista. Tämä siis keskiviikkona.

Tsekki -kaverit

Tänään tapasin muita suomalaisia ensimmäistä kertaa Prahassa; kaksi vaihtarikaveria, jotka aloittavat tulevana maanantaina samassa tiedekunnassa kuin minä ja yhden tutun kotiseudulta. Vietin aikaa keskusta-alueella uusien tuttavuuksien kanssa. Aivan huikea päivä takana! Toivottavasti hohto ei haihdu huomisen aikana, edessä muutto vieraanvaraisen Michellen luota asuntolaan Hostivariin. Seuraava raporttini tulee todennäköisesti vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen höystettynä jäätävällä analyysillä meidän luksusmajoituksestamme. Hyvää viikonloppua! :)

Alku

Matka kohti lentokenttää alkoi Suomessa vain parin tunnin unien jälkeen. Heti tähän kärkeen yksi vinkki reissuunlähtöä suunnitteleville. Sinulla on lentoja varatessa oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ainakin mulla oli, koska en pystynyt elämäntilanteesta johtuen varaamaan lentoja kovinkaan aikaisin ja suorien Praha
-lentojen hinnat olivat kivunneet korkeiksi. Päädyin siis varaamaan mahdollisimman halvan, yhden välilaskun, lennon. Lähtökohtaisesti tässä oli vain yksi huono puoli: pitkä odotusaika Kööpenhaminassa ennen seuraavan lennon lähtöä.

Kööpenhamina heräämässä uuteen viikkoon

Eli ne vaihtoehdot ovat todennäköisesti ottaa halpa lento välilaskulla ja pitkällä odotuksella hyöstettynä tai suora lento hieman isommalla eurokasalla. Molemmissa on puolensa. Aluksi allekirjoittanutta korpesi ihan hullusti ajatus viettää kahdeksan tuntia Köpiksessa, mutta huoleni oli turha. Halvalla välilaskulennolla saa uskomattomasti kokemuksia! Itse ostin päivälipun julkisiin ja kuljin Tanskan pääkaupunkia ristiinrastiin muutamalla eurolla. Söin hyvää ruokaa ja viihdyin loistavassa kahvilassa. Kööpenhaminan lentokenttä on usein valittu Euroopan parhaaksi, joten ei sielläkään kovin kurjaa ollut. Suoran lennon etu on taas nopea pääsy kohdemaahan, jolloin perillä on enemmän aikaa ja virtaa paneutua paikalliseen elämään.

Norwegianilla matkustaessa kaikki meni upeasti. Mitä nyt jälkimmäinen laskeutuminen oli melko raju. Syvästä unesta herääminen koneen maahan tärähtämiseen ei taida olla mukavimpia tapoja herätä. Molemmat (!) laukkuni tulivat perille Prahaan asti koneen vaihdosta huolimatta. Merkittävää reitillä Helsinki - Kööpenhamina - Praha oli se, ettei minulta kysytty kertaakaan passia matkan aikana. Pääsin sujuvasti koneesta ja maasta toiseen näyttämällä vain paperista lentolippua.

Prahassa tarkoitukseni oli siis majoittua ensimmäinen viikko surffaten sohvilla. Minulla kävi loistava tuuri ja sanoin hostikseni Michellen, jolta löytyy hurjasti referenssejä aikaisemmista majoituksista, eikä hän turhaan ole saanut kehuja! Hän antoi minulle hyvät ohjeet kuinka päästä kämpille lentokentältä ja tuli itse vastaan bussipysäkille (,johon matkustin pummilla.) Kävimme syömässä ulkona ja tutustuimme. Beer number one oli hyvää, tietenkin.

Toisen päivän aloitin tapaamalla Michellen ystävän, joka on mahtava tyyppi! Loistavalla huumorintajulla varustettu rento kaveri. Lupasi jopa lähteä autolla viemään minut keskustaan, mutta halusin mennä itse julkisilla ja opetella käyttämään raitiovaunu ja metroliikennettä uudessa kaupungissa. Sain couch surfing hostiltani hänen kotinsa avaimen lähtiessäni liikenteeseen. Uskomattoman hieno luotto heti!

Ostin lounaani lähikaupasta. Esimerkki Prahan hinnoista: Iso pizza slice, paistettu kanankoipi, 0,5l limsaa ja 0,5l  vesipullo yhteensä 2,5€. En valita. Pikaisen keskustakierroksen jälkeen kävimme Michellen kanssa yhdessä kaupassa ja teimme ruokaa. Jakub oli edelleen kylässä, joten söimme kolmestaan.

Matka olisi voinut alkaa huonomminkin. Etenkin kun kaikki on mennyt nappiin. Huomenna paremmilla voimilla jokin toinen kaupunginosa haltuun!

Kylläpäs pääsi lähelle!

Lähtö

H-hetkeen on enää muutama tunti. Kauan ja intohimoisesti odotettu vaihto-opintoaika Prahassa on alkamassa. Aluksi ajattelin kertoa miten reissuvalmistelut ovat sujuneet ja vähän miettiä odotuksia tulevalle puolelle vuodelle.

Haku

Erasmus -opiskelijavaihtoon hakeminen ei ollut mitenkään erityisen vaikea prosessi. Sekä viestintätieteen laitoksella että oppiaineellamme puheviestinnällä on runsaasti omia vaihtokohteita, joihin voi hakea. Praha oli heti oma suosikkini. Keski-Euroopan kaunotar vaikutti englanninkielisistä kohteista eksoottisimmalta vaihtoehdolta. Kielellä tarkoitan opetuskieltä, sillä esimerkiksi Rooman yliopiston opetus on italian kielellä ja sinne lähteäkseen täytyy olla melkoisen hyvä italian kielitaito. Prahassa järjestetään opetusta tsekin, saksan ja englannin kielellä, vaikkei englannilla muuten maassa olekaan vahva jalansija.

Itse hakeminen tapahtui valikoimalla kolme suosikkikohdetta paremmuusjärjestykseen. Jokaista vaihtoehtoa kohden täytyi kirjoittaa perusteet miksi haluaa juuri kyseiseen paikkaan. Valintojen jälkeen asiat hoituivat oikeastaan omalla painollaan yliopistojen välisellä yhteistyöllä eikä hakukirjeen kirjoittamisen jälkeen tarvinnut   tehdä juuri mitään.

Kohteen selvittyä tein Prahan Kaarlen yliopiston omat hakupaperit, joihin tuli sisällyttää mm. kevään opintosuunnitelma (joka kuitenkin tehdään paikan päällä täysin uusiksi). Ilmoittautumispäivämääristä kiinnipitäminen oli oikeastaan ainoa haaste. Papereiden täyttäminen oli helppoa eikä varmasti muodostu kenellekään ongelmaksi vaihto-opintoja suunnitellessa.

Muut valmistelut

Jyväskylän yliopiston vaihtoinfoissa saimme kaiken tarvittavan informaation ohjevihkoineen, joten valmisteluiden tekeminen oli raskaasta ja kiireisestä syksystä huolimatta kohtalaisen jouhevaa. Vakuutukset, raha-asiat (KELA, apurahahakemus yliopistolle, luottokortti, rahanvaihto) ja muut käytännön asiat oli helppoa hoitaa selkeän "tehtävälistan" kanssa. Lisäksi vanhempani antoivat erittäin hyviä vinkkejä matkavalmisteluihin! Kysyin myös paljon asioita niiltä puheviestinnän kavereilta, jotka olivat oman vaihtoaikansa Prahassa. Pitkää matkaa suunnitellessa kannattaakin vähän kysellä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat tehneet pitkiä matkoja aiemmin. Kohdalle saattaa osua kullanarvoisia vinkkejä.

Asuntoasiat menivät hieman kimurantiksi, sillä olin aikeissa majoittua yliopiston tarjoamaan Hostivar opiskelija-asuntolaan, mutta luettuani siellä asuneiden vaihtareiden matkaraportteja tulin toisiin ajatuksiin. Asuntola ei ole saanut kauheasti kehuja. Aloin etsiä todella viime hetkillä majoitusmahdollisuuksia yksityispuolelta kuitenkaan löytämättä sopivaa paikkaa ennen kuin asuntolan takuuvuokra piti maksaa. Suuntana siis Hostivar ja kerron myöhemmin tässä blogissa kaunistelematta tai liioittelematta paikan hyvistä ja huonoista puolista.

Mielenkiintoiseksi asumiskysymys muuttui saadessani tietää tarkan päivän, jolloin asuntolaan pääsee muuttamaan. Lentoliput oli jo ostettu, sillä Kaarlen yliopiston nettisivujen mukaan majoituksene pääsee noin viikkoa ennen opintojen alkamista. Lento siis 4. helmikuuta orientaation alkaessa 11. helmikuuta. Prahasta tulleiden papereiden ja infopakettien seassa oli tieto muuttopäivästä. 8. helmikuuta! Voi sitä riemun määrää.

Loin samantien profiilin couch surfing -sivustolle.

Uusi kotikaupunki

Kulkuri Prahassa

Ensimmäisen viikon aion tosiaan surffailla paikallisten ihmisten sohvilla ennen kuin pääsen asuntolamajoitukseen. En ole ennen kokeillut couch surfingia, joten aikamoinen elämyspläjäys on tulossa jo ensimmäisille päiville. Ennen kokemattomaan suurkaupunkiin täysin vieraaseen kulttuuriin ja maahan jonkun tuntemattoman luo majoitukseen kolmen ison laukun kanssa. Pitäkää peukkuja...

Couch surfing -sivusto antoi siemenen isolle ajatukselle. Tarkoitukseni on "surffailla" vaihto-opintojen aikana mahdollisimman paljon, vaikka asuntolapaikan otinkin loppujen lopuksi. Surffaten tutustuu helposti ja kätevästi paikallisiin ihmisiin, jotka taas auttavat ja helpottavat sopeutumista valtavasti. Asuntolasta puolestaan saa nopeasti kavereita!

Aion reissailla ja kuljeskella ympäri kaunista Prahan kaupunkia sekä myöhemmin muualla Tsekissä ja Keski-Euroopassa etsien uusia inspiraationlähteitä kirjoittamiselle. Yksin matkaamisessa on paljon hyviäkin puolia, ainakin näin lähtökohtaisesti. Karu totuus voi olla tietysti toinen ja Skype huutaa koti-Suomeen joka ilta.

Odotukset korkealla

Praha on kuulemma mahtava paikka. Kaikki siellä vierailleet ovat kehuneet kaupunkia maasta taivaaseen. Tsekkiläisen oluen ja Prahan pubikulttuurin puolesta ei varmaankaan tarvitse liputtaa kauheasti? Viiltävät analyysit näistäkin herkuista tietysti luvassa.

Mummoni varoitteli minua tummasilmäisistä slaavilaiskaunottarista. Täytyy tosiaan olla varuillaan ja pitää silmät auki!

Osallistun CIMO:n Minuutteja maailmalta videoprojektiin, joten blogissa on luvassa kuvien ja tekstien lisäksi myös videopäiväkirjaa. Pyrin haastattelemaan ainakin couch surfing -hostejani jakaakseni "palvelun" käyttöön liittyviä kokemuksia.

Pari tuntia ehtii vielä torkahtaa ennen lähtöä lentokentälle. Kaverien eilen järjestämien läksiäisjuhlien ja koskettavien sanojen jälkeen on helppoa lähteä hymy huulilla, mutta jäähyväisten haikeus aiheuttaa kuitenkin ristiriitaisia tunnelmia. Minulla on mahtavia ja ihania ystäviä.

Laukut on pakattu, passi on mukana ja lentoliskojen kokoisia perhosia vatsassa. Tästä se lähtee!
Tervetuloa kanssani matkalle Prahaan, Keski-Euroopan sydämeen!