Luin ennen reissuunlähtöä Prahassa aiemmin olleiden Jyväskylän opiskelijoiden reissublogeja ja pistin merkille jo tuolloin pitkän kirjoitustauon toukokuun tietämillä. Ajattelin "minulle ei todellakaan käy noin! Olenhan ahkera ja tykkään kirjoittamisesta." Kuinkas kävikään... Onneksi täällä taas.
Minulla oli mainio lista mainittavia asioita tuossa ennen vappua. Vapun jälkeen oli tarkoitus vetää yhteen pääsiäisenvietto, välipäivien kommellukset ja vappuriennot. Jotain kuitenkin tapahtui ja kaikki suunnitelmat muuttuivat täysin. Elämä muuttui hetkeksi ja muutenkin tuntui kuin olisi ollut hetken aikaa aivan eri ihminen.
Pääsiäistraditiot
Kuten Suomessa, täälläkin virvotaan. Oksien heiluttelulla on sama tarkoitus, mutta toteutustapa on hieman kotimaisesta poikkeava. Tsekissä miehet "hakkaavat" kepeillä, yleensä itse tehdyillä ja koristelluilla, naisia. Tyttöjen mielestä ei välttämättä niin kivaa. Perimmäinen tarkoitus tällä on kuitekin toivottaa pitkää ikää ja kauneutta, kuten meillä.
Pitkäperjantaina kävimme kaverini kanssa syömässä lammasta ravintolassa ja sunnuntaina kokkasin itselleni kana-aterian palanpainikkeena erinomaista punaviiniä lähimarketista kolmella eurolla. Jatkoin siis Suomessa omaksuttua traditiota lampaan syönnistä pääsiäisenä. Tällä kertaa ilman perheenjäseniä.
Maanantaina kävimme reissulla pikkukylissä lähellä Prahaa. Kolín on n. 45min. junamatkan päässä ja Kutná Horaan puksutimme toista tuntia. Jälkimmäisessä kävimme morottelemassa hienoa katedraalia, josta löysin opaslehtisen suomeksi!
Terveydenhuolto Prahassa
Erään juhlapäivän jälkeen menimme hakemaan pitsaa lähiravintolasta ruotsalaisen kaverin kanssa. Huonosti nukuttu yö, vähäinen nestetankkaus ja kuuma ravintola taisi viedä mehut mieheltä, sillä ulos tullessamme hän pyörtyi ja löi päänsä rajun näköisesti kivirapun terävään kulmaan. En muista milloin olisin (siihen mennessä) säikähtänyt niin kovin.
Leuan hän löi ja jälki oli aika rumaa. Lähdimme metsästämään terveysasemaa, sillä mielestäni ruhje vaati tikit. Menimme Prahaa ristiin rastiin. Matkanteko oli hidasta, sillä hän voi edelleen pahoin. Meidät lähetettiin neljään eri rakennukseen ympäri keskustaa ennen kuin oikea paikka löytyi. Hammaslääkäri... Ei olisi ihan ensin tullut itselle mieleen. Siellä kuitenkin tarkastivat purukaluston olevan kunnossa täräyksen jäljiltä ja ompelivat viisi tikkiä. Kaverille määrättiin reilu viikko lepoa korkean verenpaineen vuoksi ja kontrollikäynti huilin jälkeen.
Räjähdys
Niin, sitten tämä ikävin osa tarinaa. Tästä varmaan osa onkin jo lukenut Suomessa lehdistä ja verkkosivuilta. Nyt annan tulla oman tarinani. Se on lyhyt.
Maanantaina 29.4. menin aamulla kouluun kymmeneksi paikallista aikaa (GM +1). Tullessani yliopistolle kävin chatkeskustelua Facebookissa pikkuveljeni kanssa ja manasin tulevaa tenttiä ja huonoa valmistautumista. Sillä hetkellä edessä häämöttävä tentti tuntui ylivoimaisen isolta rasitteelta ja esteeltä elämässä. Suorastaan otti päähän.
Astuin luokkaan viimeisenä, paria minuuttia vaille kymmenen. Muut olivat tulleet hyvissä ajoin. Istuin alas ja laskin laukun maahan. Silloin kuului kolme elämäni hetkeksi mullistanutta ääntä. Ensimmäinen oli kumea pamahdus, kuin joku olisi laittanut pienen ilotulitteen kattilan alle ja istunut päälle. Sitä seurasi valtava räjähdys. Ääni sattui korviin ja aloin syöksyä lattialle vaistomaisesti. Syöksyessäni katsoin luonnollisesti ikkunoiden suuntaan, josta ääni kuului. Ja lasit särkyivät. Jokaikinen luokkahuoneen suurista ikkunoista pamahti siruiksi ja lensi päällemme. Kaikki tapahtui ehkä kahden sekunnin sisällä. Sitten alkoi kaaos.
Olin etummaisessa rivissä ja huusin lattialla makaaville kavereille, että ottaisivat rauhallisesti ja että meidän pitää mennä ulos. Osa lähti silti juoksemaan kiljuen päättömästi. Katsoin muiden pääsevän ulos luokasta ja lähdin itse perään. Käytävä oli kuin taistelutanner. Lattiat olivat täynnä vanhan rakennuksen pirstoutuneita rakenteita, puusälää ja lasinsiruja. Ympärillä poukkoili ja huusi haavoittuneita opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Menimme kakkoskerroksesta kohti katutasoa ja pääovea.
Aulan respan henkilökunta hoiti ohimennessämme pahasti päänsä haavoittanutta sihteeriä. Jäimme vähäksi aikaa auttamaan heitä ulos. Pihalla kadulle oli jo kerääntynyt uteliaita sekä satoja opiskelijoita, jotka tulvahtivat ovista ulos pamauksen jälkeen. Kollektiivinen rauhallisuus pihalla oli hämmentävää. En tiedä olivatko ihmiset shokissa, mutta päätön ryntäily ja paniikki tuntui jääneen sisälle, hyvä niin. Jaoimme parin kaverin kanssa paperia haavoittuneille ja katsoimme onko kukaan pahasti loukkaantunut. Muutama pahemmin itsensä satuttanut oli autettu bussipysäkille istumaan. Heille heitin vesipullon laukusta. En tiedä mikä tämän jälkeen iski.
Välittömästi räjähdyksen jälkeen mielessä vilisi otsikot Bostonin pommi-iskusta sekä videot siellä haavoittuneista ihmisistä. Ulos mennessämme pelkäsin koko ajan uutta räjähdystä. Olihan Bostonissakin räjähtänyt kahdesti. Eräs kuva oli jäänyt mieleeni hyvin. Joku oli tapahtumapaikalla kuvatessaan ikuistanut vahingossa katolla seisseen hahmon, jonka epäiltiin liittyvän räjähdyksiin. Ajattelin, ettei muutamasta kuvasta varmasti olisi haittaa, joten säntäsin talon taakse, jossa arvelin räjähdyksen olleen, koska siltä puolelta ikkunat tulivat sisään.
Katu oli aivan kuin jostakin sotafilmeistä. Autoja oli murskana, kaikista lasit rikki. Asfaltti oli täynnä lasia, muovia ja puusälää. Yliopiston viereisen rakennuksen seinä oli räjähtänyt ulos. Sisältä kannettiin loukkaantunutta ulos. Hän ei liikkunut. Otin muutaman kuvan karmeasta näkymästä ja juoksin jututtumaan paikalle tullutta poliisia. Hän sanoi kyseessä olleen kaasuräjähdys, pyysi minua kertomaan muille sekä alkoi eristää aluetta. Palasin luokkakavereiden luokse samalla lähettäen kuvani Twitteriin sekä Facebookkiin. Kai tarkoitukseni oli varoittaa ihmisiä tulemasta alueelle.
Pelastuslaitos tuli paikalle reilussa viidessä minuutissa! Erittäin nopeasti. Ambulansseillakin meni saapumiseen vain hiukan reilu kymmenen minuuttia. Meidät häädettiin alueelta ja lähdimme tsekkiläisen kaverini kanssa kahvilaan nettiyhteyden päähän raportoimaan tapahtuneesta. Kuppilassa oli TV auki ja jokin paikallinen kanava lähetti jatkuvasti live-kuvaa tapahtumapaikalta. Kaverini tulkkasi onneksi, joten pysyin kärryillä tapahtumista. Odotimme tietoja loukkaantuneista ja kuolonuhreista. Onneksi kuolleita ei ollut! Ihme ja kumma...
Sattuma ja seuraukset
Vanhempani olivat ilmoittaneet Prahaan tulostaan viikkoa ennen räjähdystä. Heillä oli iltalento varattu maanantaille. Olin todella onnekas. Sain heidät tueksi ja seuraksi välittömästi tapahtuman jälkeen. Viikosta tuli dramaattisen alun jälkeen kuitenkin ihan mukava. Melkoisen kiva yhteensattuma aikataulullisesti. Muuta mukavaa ei sitten räjähdyksene liittyen ollutkaan.
Elämäni meni ihan mullimallin hetkeksi. Sitä on vaikea selittää. Kai se liittyy siihen kokemukseen, että tuntee olleensa lähellä kuolemaa. Oli erittäin vaikeaa motivoitua tai ylipäätään kyetä tekemään mitään opintoihin liittyvää lähes kahteen viikkoon. Vaikeuksiahan siitä totta kai seuraa tiukoilla opiskeluaikatauluilla. Muutaman kurssin jouduin valitettavasti jättämään pois alkuperäissuunnitelman vastaisesti. Osa opettajista on ollut ymmärtäväisiä, osa vähemmän. Lähinnä siitä syystä yksi kurssi jää pois. Kenties räjähdys näytti pieneltä asialta norsunluutornista katsottuna. Eräälle professorille olisi tehnyt hyvää olla auttamassa haavoittuneita kollegoita, jotta olisi saanut hiukan perspektiiviä asian tutkiskeluun.
Sensaatio
Viime viikolla minulla oli kunnia toimia isäntänä hyvälle suomalaiselle ystävälle. Vietimme mainiota aikaa Prahassa. Seurassamme viilettivät myös kaksi muuta suomalaiskaverusta, jotka olivat tulleet lomalle Keski-Eurooppaan. Viikon kruunasi lauantain Sensation White. Tästä ei tarvitse kertoa enempää. Videoita on YouTube täynnä. Oli huikea kokemus nähdä 17 000 ihmistä pukeutuneena kokonaan valkoisiin.
Nyt menee jo paremmin. Kaksi tenttiä jäljellä ja yksi essee palauttamatta. Toivottavasti nämä hommat saa vielä pois alta ennen kuukauden päässä häämöttävää paluuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti