Minä, virtuaaliminä, henkinen minä - jos kuolen, kuolenko?

Yksi kautta aikain kenties kiinnostavimmista (ratkaisemattomista) kysymyksistä ihmiskunnan historiassa on "mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?" Minäkin haluaisin tietää. Kertoisin, jos tietäisin. Erilaisia selityksiä, versioita ja uskomuksia on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiäkin; usko eri asioihin jakaa mielipiteitä.

Tarkoitukseni ei ole nyt pohtia kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta tai asiaa hengellisestä näkökulmasta. Parhaalla kurssilla "New Media and Convergence Culture" keskustelimme jälleen sosiaalisen median palveluista, joihin ihmiset ovat luoneet satoja miljoonia profiileja vuodesta 2005 alkaen. Profiilien luojien keskuudessa on ollut jo luontaista poistumaa, joten keskustelimme siitä kuinka "virtuaaliminä" jää tai voi jäädä elämään fyysisen minän kuoltua pois.

Luennoitsija kertoi esimerkin hänen suomalaisesta ystävästään, joka kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa Tsekissä. Vielä viikon kuluttua turmasta hänen profiilinsa "eli" Facebookissa, joten hänen seinälleen pystyi kirjoittamaan, hänen aikaisemmat tykkäyksensä näkyivät vielä eri sivustoilla. Hänet pystyi jopa kutsumaan vielä eri tapahtumiin, vaikka hän oli menehtynyt seitsemän päivää aiemmin. Luennoitsija kuvasi tätä tapahtumaa sanalla "scary".

Lopulta tilanne ratkesi omaisten otettua yhteyttä Facebookin ylläpitoon ja selitettyään tilanteen he saivat menehtyneen profiilin salasanan ja kävivät poistamassa profiilin itse. Entäs jos turman uhrilla olisikin ollut 30 profiilia 20:ssä eri sosiaalisen median palvelussa? Melkoisen kova homma käydä poistamaan jokaista erikseen. Opettajan mukaan tällaisiin tapauksiin ei kuitenkaan ole vielä olemassa mitään vakiintunutta ja yksinkertaista käytäntöä. Pitäisi, ehdottomasti, olla jo! Kertokaa minulle, jos tiedätte paremmin.

Meillä on ollut ko. kurssin aikana puhetta myös verkkosovelluksesta/palvelusta, joka kerää käyttäjästä tietoja siten, että vuosien jälkeen virtuaaliprofiili pystyy vastaamaan käyttäjien   kysymyksiin kuin oikea käyttäjä, vaikka tämä olisi kuollut. Palvelu taisi olla Twitter-pohjainen. Käytännössä se siis tarkkailee twiittejä ja twiittaajaa keräten dataa tämän käyttäytymisestä ja ilmeisesti laskee todennäköisyyksiä tietynkaltaisille vastauksille.

En ihmettelisi tällaisen palvelun ilmestymistä. Eettisestikin kestäisi ehkä päivänvalon, jos "asiakkaat" olisivat antaneet itse luvan heidän tietojensa keräämiseen sekä virtuaaliprofiilin luomiseen. Toisaalta idea kuulostaa hieman vaaralliselta. Eikö menetyksen jälkeen pitäisi surra siksi, että pystyy päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä. Eikö tällainen palvelu tavallaan huijaisi surutyötä tekeviä? En tiedä psykologiaa kauhean hyvin, mutta veikkaisin, etteivät seuraukset olisi kovin hyvät. Tähänkin saa ottaa kantaa, jos tietää!

Kuoleman määritelmä on käsittääkseni elintoimintojen loppuminen. Toisin sanoen siis biologinen kuolema. Keho lakkaa toimimasta. Kuori, joka ympärillemme on kehittynyt ei enää toimi. Mitä tapahtuu sille mitä on sisällä ja liikuttaa kuorta? Tulevaisuudessa se voi kenties elää ainakin virtuaalimaailmassa. Toivottavasti oikeasti myös jossain muualla.