Seikkailu jatkuu - vihdoin!

Sininen, punainen ja valkoinen,
värit kaikki sydämen.

Tykkään (äidinkielen opettajan mukaan johdanne ruotsikielen sanasta "tycka", joten ei soveliasta käyttää kirjakielessä, mutta mielestäni blogin tyyliin ihan sopiva) kirjoittaa kronologisesti, joten tämän tarinan vauhdittamiseksi täytyy palata ajassa kauan taaksepäin. Edellisestä päivityksestä on jo vierähtänyt tovi ja tässä välissä on tapahtunut taas kaikenlaisia kommelluksia.

Tämän julkaisun aiheita olkoon jalkapallo Prahassa, kevät, jääkiekko Prahassa, Suomen vierailu ja pääsiäinen.

Jalkapalloa - vihdoin!

Eräs mukava tsekkiläinen kaveri perusti meille Erasmus-opiskelijoille Facebook-ryhmän, jossa hän alkoi kysellä kiinnostuksesta jalkapallon pelaamiseen ja selvitti lopulta paikan sunnuntaipeleille. Ensimmäisellä kerralla meitä oli pelaamassa 13 pelaajaa, todella monikansallinen ryhmä. Itse olin joukossa ainoana suomalaisedustajana. Toisena sunnutaina meitä oli jo reilu parikymmentä. Nyt "tapahtuma" on saavuttanut jo niin isot mittasuhteet, että pelaamme viikottain neljän joukkueen turnauksen ja mukaan pääsevät ne pelaajat, jotka ehtivät ilmoittautua joukkueisiin. Pelin taso ei ole päätä huimannut, mutta kuntopalloiluksi erinomaista touhua! Parasta on kuitenkin nauttia itse pelistä, pelaamisesta ja kavereiden seurasta. Jalkapallo yhdistää ihmisiä, se on selvä!

Kevättä - vihdoin!

Kauan tätä ihanuutta saatiinkin odottaa! Lumet ovat sulaneet, mutta lämpötilannousua odottelemme vielä. Tähän aikaan viime vuonna Prahassa kuljettiin kuulemma shortseissa. Toistaiseksi mittari on pysynyt melko vaatimattomissa lukemissa muutamaan +15:n päivää lukuunottamatta. Minulle pääsiäinen on aina ollut henkilökohtainen "takaraja" kevään saapumiselle. Kerran, noin 4-5 -vuotiaana pukeuduin noidaksi ja lähdin virpomaan naapurustoon. Ylläni oli tuulipuvuntakki, jonka kuitenkin riisuin kesken kierrosta, koska oli niin kuuma. Tämä taitaa olla varhaisimpia kevät -muistojani. Toivottavasti ensi viikolla voi jo jättää talvitakin kaappiin.

 

Sparta Praha

Mahtava ranskalainen ystäväni Lisa pyysi mukaan katsomaan Tsekin play-offs jääkiekkoa, ottelua Sparta Praha - Trinec. Livenä lätkä on viihdyttävä laji ja näkemämme ottelu oli kaikinpuolin mainio. Vierasjoukkue rakensi draamankaarta alusta saakka siirtymällä alle kymmenessä minuutissa 0-2 johtoon. Sparta tuli kuitenkin peliin mukaan tasoittamalla ennen viimeistä erää.

Kolmannessa erässä Trinec maalasi taas ja kotijoukkueen loppukiri oli hienoa katsottavaa. Suomalaisille tuttu Petr Ton tasoitti vain 30 sekuntia ennen loppua ja siirsi ottelun ratkaisun jatko-ajalle. SM-liigassa tuhoisaa jälkeä tehnyt Petr Ton on jo nyt yksi Sparta Prahan seuralegendoja, vaikka hän pelaa edelleen. Kaikkien aikojen maalintekijätilastossa hän on toisena aktiiviuran edelleen jatkuessa.

Spartan ykkösketjussa pelaa myös toinen SM-liigasta tuttu supertähti Petr Tenkrat. Hän näytteli ottelussa myös merkittävää roolia. Tenkrat otti kymmenen minuutin käytösrangaistuksen ottelun lopussa eikä päässyt jäälle jatkoajalla. Jatkoaika päättyi maalittomaan, joten edessä oli voittolaukauskilpailu.

Ratkaisu nähtiin vasta 7:ssä parissa. Tenkrat taituroi kiekon verkkoon ohi mainiosti siihen saakka torjuneen Trinec -vahdin. Toiseksi sankariksi nousi Spartan veskari, joka pysäytti viimeisen Trinec -yrityksen ja juhlat alkoivat kylmässä jäähallissa. Areena muistuttaa jotenkin etäisesti Tampereen historiallista Hakametsän jäähallia. Ei pahalla, ei siis mitenkään moderni mesta. Hienoimmalla Prahan areenalla pelataan kuulemma vain maaotteluita.

Kirjajulkkarit - vihdoin!

Olin ostanut lentoliput Suomeen jo helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tuntui hassulta selata lentoyhtiöiden tarjouksia samalla viikolla kuin lensin Prahaan. Ihan kuin olisi heti halunnut takaisin kotiin. Tulin kotimaahan hyvissä ajoin ennen H-hetkeä, sillä halusimme panostaa valmisteluihin. Vietin siis kaksi viikonloppua Kotkassa. Ensimmäiselle sattui hyvin DJ Langen keikka Kotkan Sooloon. Hauska ilta.

Alkuviikko meni valmistellen Päivänsäde -kirjan julkkareita ja esitystämme. Työstimme musiikkia, valitsemme kuvia, rakensimme slideshowta. Kymmeniä tunteja työtä, joka kannatti. Kauan odotettu iltamme oli erittäin onnistunut! Läsnä oli paljon ystäviä ja sukulaisia sekä Kotkasta että vähän kauempaakin. Esityksemme helmenä hohti viulisti Sofia Kosonen. Hän tuli ystävällisesti Helsingistä saakka täydellistämään performanssin. Viulumusiikki livenä on uskomattoman kaunista.

Lauantaina oli toinen jännittävä päivä. Menimme Suomalaiseen Kirjakauppaan isän kanssa jutustelemaan ihmisille ja katsomaan, josko joku haluaisi nimemme kirjaansa. Väkeä riitti niin paljon, että meni "ylitöiksi". Oli taas todella palkitsevaa kuulla palautetta kirjan jo lukeneilta. Edelleenkään ei kaduta julkaisu. Päinvastoin! Toivottavasti Päivänsäde löytää moneen kotiin. Sanoma on tärkeä.


Illalla juhlimme vielä pikkuveljen synttäreitä tavalla, jota hän ei varmasti koskaan unohda! Lystiä jekutusta kolmesti. Ja aamulla "karu" paluu lentokentän kautta Prahaan tunnin yöunien jälkeen.

Pääsiäinen

Näin pääsimme kronologiassa loppusuoralle. Pääsiäinen juhlapyhineen saapui. Kuten jo todettua, minulle kevään merkki. Tsekissä "virpominen" tehdään hieman eri tradition mukaisesti kuin Suomessa. Täällä miehet "piiskaavat" naisiaan pajunoksilla tuottaakseen pitkää ikää ja kauneutta heille, naiset muistavat miehiä suklaamunilla. Periaate tosin sama kuin Suomessa virpomisella, mutta... Opiskelijapiireissä tämä on kuulemma viety vähän eri tasolle. Noh, huomenna se selviää.

Lauantaina söin ravintolassa lammasta pääsiäisen kunniaksi ja sunnuntaina oli itsetehty pääsiäisillallinen punaviinin ja ystävien kanssa.

Tsekki, ja erityisesti Praha, on uinut syvälle sydämeeni. Siksi kirjoitin:

Sininen, punainen ja valkoinen,
värit kaikki sydämen.

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Modestep, sakot ja uusi elämä

Täällä taas!

Tai no, missään välissä mihinkään lähtenytkään. Mutta aika uusien kuulumisien!
Edellisestä turinoinnista on jo vierähtänyt tovi.
Välillä on hankalaa löytää kirjoittamiselle aikaa ja sopiva lovi.
Asiat kyllä pyörivät vinhasti päässä, tahtoisivat ulos paperille.
Onneksi tänne alkaa tulla kevät, ei ole kadut enää jäässä.
Pääsen ulos lenkille, nauttimaan auringosta, uimaan ja kuntosalille.

Eilen oli tosiaan lämpöasteita +13 eikä lunta näy enää missään. Ensi viikolla tosin taitaa painua taas nollan tietämille. Onneksi maaliskuun lopussa on jo lämmintä.

Kävimme siis italialaisen ystäväni Simonen kanssa katsomassa Modestepin live -vedon Roxy nimisessä yökerhossa täällä Prahassa. Tunnelma ja musiikki olivat aivan uskomattomia. Kuvailin tapani mukaan muutamia pätkiä keikalta ja koostin pienen "minielokuvan" matkamuistoksi.

Sakot

Konsertin jälkeen kävimme vielä viereissä kuppilassa haistelemassa tunnelmaa ennen kotiinlähtöä. Ulkona  Simone kysyi tulta tupakkaansa. Tiesin, ettei hänellä ole sytkäriä mukana, joten mukavana kaverina otin pubista mukaan tulitikut ennen poistumista. Sytytin hänen tupakkansa. Itse en siis vieläkään polta. Halusin vain olla hyvä kaveri italianolle.

Jäljelle jäi muutama tulitikku ja sytytin nekin palamaan. Liekki on kaunis (pyromaani?) Pudotin palavat tikut kadulle. Niin kuin kaikki tekevät sytytettyään tupakan. Poliisiauto pysähtyi kohdallemme ja kaksi herraa täydessä varustuksessa kiirehti luoksemme. Syyttivät tuhopolton yrityksestä. Olin kuulemma yrittänyt polttaa rakennuksen takanamme. Parilla tulitikulla pudottamalla ne kivetykselle? Minähän en tuollaisia syytöksiä niele. Sakko olisi kuulemma 1200 kruunua. Minähän en tuollaisia summia niele.

Alkoi valitus. Sanoin, etten todellakaan aio maksaa. Poliisi oli ymmärtäväinen. Hän pyysi minua nousemaan autoon. "Let's go the immigration police station to solve this. Please step into the car!"
Alkoi neuvottelu. Minähän en tuollaiseen poliisiautoon nouse. Sanoin voivani maksaa 1000 kruunua. Summa miellytti sinistä herraa. Hän jopa hymyili. Menimme automaatille. Maksoin. Kysyin: "Are you serious? You think I tried to burn that building?"

Hän ei ollut enää varma. Sanoi vain tekevänsä työtään ja että yritän kenties  vain valehdella välttääkseni sakot. Hän kysyi myös mitä poliisi Suomessa tekisi, jos hän olisi ollut minun asemassani Suomessa. Vastasin: "Nothing. Or maybe they would ask you to pick up matches and then say have a nice night."

Poliisi meni autolle. Ennen astumistaan sisään hän lausui kuolemattomat sanat:
"Well, this is Czech Republic, welcome to Prague!".
No, kiitosta vaan.

Carnival Party

Perjantaina oli edessä vielä toiset huikeat juhlat. Sasazun (iso clubi Prahassa) naamiaiset. Juhlat olivat upeat. Olin tapani mukaan hyvin varustautunut.

Uusi elämä

Tämä viikko oli erilainen kuin aiemmat neljä tähän mennessä Prahassa. Tiedossa ei ollut yhtään juhlia ennen maanantaita ja viikkoonkin lähdettiin virkeänä sunnuntain jalkapallopelailun jälkeen. Opintojen alkaminen tuo selkeyttä ja rytmiä elämään vaihto-opintojen aikana. Ensimmäisten viikkojen tarkoitus olikin tutustuttaa meitä vaihtareita toisiimme ties millaisten kissanristiäisten kanssa. Silti monet katsovat edelleen kieroon kieltäytyessäni maanantaibileistä tai tiistai-iltakaljoista.

Täällä pyörivät kurssit vaativat vähän ponnisteluja, joten aikaa opinnoillekin täytyy löytyä. Valitsin kurssini siten, että luentoja on vain maanantaista keskiviikkoon. It's all about being smart ;)

Nyt voin käydä reissuilla, jopa ennen opintojen päättymistä! Bratislava, Wien, Ostrava, Olomouc, Brno, Budapest... Nämä kaikki kutsuvat kevään aikana. Ehkä jopa Pariisi, johon sain kutsun ystävältäni. Kenties kesäkuussa opintojen päätyttyä on tiedossa mahtimegamatka Saksaan. Dressden, München, Köln, Frankfurt, Berliini.

Italia ja Rooma kaipaavat ehkä myös huomionosoitukseni tänä kesänä ennen paluuta Suomeen.

Ravintolassa

Tähän loppuun vielä ihan pakko hehkuttaa tästä hintatasosta. Okei, otetaan tähän paikkaan pieni mielikuvaharjoitus. Askel askeleelta:

1. Haluat mennä syömään ravintolaan. Kuvittele mielessäsi suosikkipaikkasi ja tunne suussasi suosikkiannoksesi maku.
2. Menet ravintolaan ja otat ruokalistan käteen. Ennen tilausta tarkistat vielä rahatilanteesi, ettei loppuiltaa tarvitse viettää tiskaamassa astioita.
3. Lompakossasi on vain 10€:n seteli. Mitä tilaat?

10€ vastaa täällä noin 250 kruunua. Tuolla rahalla saa syötyä kolmen ruokalajin maittavan illallisen ja juotua oluttua tai viiniä päälle.

Toinen harjoitus voisi olla tällainen:

1. Haluat mennä pubiin juomaan olutta. Kuvittele mielessäsi suosikkipaikkasi ja tunne suussasi suosikkijuomasi maku.
2. Menet pubiin ja ennen kuin tilaat oluen tarkistat rahatilanteesi. Montas sitä pystyykään ottamaan?
3. Lompakossa on vain 5€:n seteli. Mitä tilaat? (Karhu, pullosta).

5€ vastaa siis 125 kruunua ja sillä pystyy nauttimaan täällä 5-7 isoa tuoppia paikasta ja oluesta riippuen.

Tervetuloa Prahaan! :)

Kevättä! :)

Iltarusko

Lenkille jaksaa lähteä välillä

Ruoka majoituksen ravintolassa, 1,60€

Ratikassa

Päivittelyn aika!

Edellisestä kirjoituksesta ehti vierähtää reilu viikko ja olen potenut huonoa omaatuntoa laiskuuteni takia. Toisaalta täällä on ollut valtavasti taas paljon kaikkea ohjelmaa, kivaa tekemistä, uusia ihmisiä, mielenkiintoisia paikkoja, mahtavia makuja, upeita oluita ja opintoja. Kurssit pyörähtivät käyntiin siis viime viikolla ja tällä viikolla on ratkaisujen aika. Tapana on siis tutustua valitsemiinsa kursseihin kahden viikon ajan, jonka jälkeen voi vielä jättäytyä pois tai liittyä mukaan.

Tällä hetkellä valintani näyttävät mediapainotteisilta ja niitä opintoja ensisijaisesti tulin tänne tekemäänkin. Kaarlen yliopistossa kun ei puheviestintää opeteta. Kurssivalintani ovat seuraavat:

- European Media Policy (5op.)
- Communication research (7op.)
- New media convergence and culture (6op.)
- Central European Cinema (3op.)
- Media and culture reading seminar (3op.)
- Media and participation (4op.)
- English for journalism and public communication (4op.)

Yht. 32 pistettä kevätkaudelta.

Kurssit vaikuttavat: 1. Mielenkiintoisilta, 2. Haastavilta, 3. Työläiltä. Tiukka kevät tulossa. Ainoastaan listan ensimmäinen kurssi on kanditason ja loput maisteritason opintoja. Kyllähän toisen vuoden opiskelija nuo hallitsee. Mehän tiedämme jo kaikesta kaiken.

Se opinnoista tässä vaiheessa. Seuraavaksi haluaisin jakaa joitakin huomioita paikallisesta kulttuurista.
Asun täällä siis k-a-u-k-a-n-a keskustasta ja tämän takia istun päivittäin raitiovaunussa vähintään 1,5 tuntia. Toisinaan kolme, jos käyn illalla uudestaan keskustassa. Näiden matkojen aikana on ehtinyt kiinnittää huomiota paikalliseen elämään.

Täällä raitiovaunuliikenteen ohjaaminen tapahtuu pitkälti kuljettajan omatoimisuudella. Hämmästyin ensimmäisen kerran nähdessäni kuskin hyppäävän ulos keskellä risteystä. Hän meni ilmeisesti vaihtamaan raidetta. "Vaihdekeppi" (rautatanko) on vaunun keulassa olevassa aukossa. Helsingissä sporat taitaa mennä hieman eri tavalla?

Viime viikolla eräs kuljetta pysäytti vaunun ennen liikennevaloja, vaikka ymmärtääkseni hän olisi saanut jatkaa matkaa. Hän näki ystävättärensä pysäkillä ja hyppäsi ulos kesken matkan juttelemaan tälle! Ei sen puoleen, kerran Suomessakin Kotkan parhaaksi valittu bussikuski pysäytti pientareelle ja meni tupakalle, koska "oli edellä aikataulusta niin paljon". Meitä taisi silloin vähän naurattaa.

Täällä paikalliset ovat uskomattoman kohteliaita. Aina, siis aina, maltetaan odottaa, että vaunusta tullaan ulos ennen kuin kukaan, siis kukaan, pyrkii kyytiin. Sama metrojen kanssa. Hämmästyttävää on nähdä myös kuinka avuliaasti nuoremmat antavat  täällä tilaa vanhempien noustessa kyytiin. Oman paikan tarjoaminen tapahtuu aina. Siis aina! Itse pidän tästä. Toisaalta aika usein suorastaan veetuttaa seisoa koko 45:n minuutin matka keskustaan.

Prahan raitiovaunut miellyttäisivät suomalaisia. Täällä on penkkejä vain yksittäin eli ei ole vaaraa joutua istumaan tuntemattoman viereen. Meitä puolestaan harmittaa, koska keskustelu kaverin niskan kanssa ei ole mukavaa.

Ystäväni oli tehnyt mielenkiintoisen huomion liittyen liikenteeseen. Hän oli nähnyt kuinka vapaana kadulla juossut koira (tyypillistä täällä) oli pysähtynyt yksin suojatien eteen odottamaan raitikan menevän ohi ja vasta sitten ylittänyt tien. Evoluutio. Siksi kai ne talitiaiset laulaa cityssä eri tavalla kuin landella.

Nyt täytyy juosta seuraavaan ratikkaan tekemään lisää havaintoja. Ti ti tyy!

Party Animal

Niin se viikonloppu taas hurahti täpäkästi ohitse. Nyt rauhallisena maanantai-iltana on hyvä katsella taaksepäin tehtyjä koiruuksia. Luvassa lyhyt "elokuva" Let It Roll -tapahtumasta, kertomus lauantai-illasta ystävien kanssa sekä sunnuntain matkasta Plzenin (Pilsenin) kaupunkiin Pilsner Urquellin syntykaupunkiin.

Focus 

Perjantai-illan riemuksi (torstain tervetulojuhla oli jotenkin vähän pieni pettymys) suuntasimme Prahan pohjoispuolelle alueelle 7 kohti Let It Roll -festareita. Tämä koko tapahtumaan osallistuminen on  hyvä osoitus siitä kuinka kummallisesti asiat voivat järjestyä. Vielä Suomessa ollessani, noin viisi viikkoa sitten, eräs tyttö Yhdysvalloista kirjoitti vaihtareiden Facebook -ryhmään Sub Focuksen Praha -keikasta ja huusin silloin jo ryhmässä innoissani "I'm in!". Allysta ei kuitenkaan kuulunut tämän jälkeen mitään. Tapasin hänet kuitenkin sattumalta tiistaina orientaatioviikon tapahtumassa ja muistin nimestä heti keikan ja sovimme oikeasti lähtevämme paikan päälle.

Alue, kuten otaksuinkin, on karmivan näköistä teollisuusaluetta vailla ylimääräistä valoa ja hymyileviä ihmisiä. Löysimme ratikkapysäkin lähettyviltä mukavan pubin, jossa virkistimme itseämme ennen alueelle menoa. Meininki kolmen stagen ja kolmenkymmenen DJ:n bileissä oli jotakin seuraavista: häkellyttävä, mahtava, uskomaton, unohtumaton, ässä. Sub Focus teki vaikutuksen miksaustaidoillaan. Parhaimmillaan taisi pyöräyttää neljää biisiä samanaikaisesti.

No niin, antaa seuraavan "leffan" kertoa loput.

Huumaa

Edellisen blogipäivityksen mukaan lauantai-illan piti olla rauhallinen kämpillä, mutta eihän kaverin esittämää illalliskutsua voinut vastustaa. Ennen ruokailua kiertelin vähän kaupungilla itsekseni ja kiipesin muun muassa vanhan kaupungin kellotorniin kuvailemaan maisemia. 

Illan ja yön kuluessa hyvässä seurassa tulin tarkistaneeksi sähköpostit puhelimesta ja siellä odottikin iloinen yllätys: muistutus seuraavan päivän Plzenin matkasta. Olin sekoittanut tapahtuman erääseen toiseen, joka alkoi klo 15 ja reissuun olikin tarkoitus lähteä 8.45. Eikä keskustasta yöllä ihan niin vain kiidetä Hostivariin ja takaisin. Viivyimme siis kaverini kanssa keskustassa myöhään, jonka jälkeen pyörähdin kämpillä ja painelin samoilla silmillä takaisin keskustaan odottamaan muun retkikunnan saapumista ja junanlähtöä.

Plzen - Pilsnerin pesä

Yön valveillaolo alkoi painaa jaloissa viimeistään siinä vaiheessa, kun kiipesimme kaupungin katedraalin ja samalla koko Tsekin korkeimpaan torniin 102:n metrin korkeuteen yli 300 askelmaa. Suomessa niin kapeita puisia portaita ei varmasti saisi yleisö enää käyttää... Näkymät olisivat olleet varmasti paremmat ilman sankkaa sumua. 

Pilsnerin museo oli aika mitäänsanomaton ja lievähkö pettymys. Maittavan lounaan jälkeen (kanasalaatti), jatkoimme kaikkien odottamaan Pilsnerin panimoon. Se kompleksi on vaikuttava ja valtava! Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tsekkiläinen opas puhui täydellistä englantia ja oli muutenkin äärimmäisen taitava puhuja. Saimme hyvin seikkaperäisen selostuksen oluen historiasta ja panemisesta. Sekä tietysti maistiaisia! 

Näin se pakataan

Näin sitä säilötään

Ensimmäinen "koulupäivä"

Eilen maanantaina tosiaan alkoi opinnot englannin kielen kurssilla. Tavoitteena buustailla oman alan sanavarastoa sekä tietenkin omaa puhe- että kirjoitustaitoa. Ensimmäinen opettajan kohtaaminen oli vähintäänkin miellyttävä. Hän otti meidät Erasmus -opiskelijat vastaan hämmentävän lämpimästi esitellen meidät tsekkiläisille opiskelijoille. Meidät tunnetaan täällä nyt nimellä "summer people".

Kurssien valitseminen tuntuu olevan juuri niin hankalaa kuin olen lukenut aiemmin täällä vaihdossa olleiden raporteista. Saadessamme tunnukset ja oikeudet käyttää Kaarlen yliopiston "Korppia" ovat tsekkiläiset opiskelijat jo varanneet paikkansa kursseilta ja monet suosikeistani olivat jo täynnä. Ei auta kuin mennä koputtelemaan oveen ja katselemaan josko sinne yksi suomipoika mahtuisi sekaan. Muut kurssit, joille olen ilmoittautunut ovat huomenna alkava communication research (kuolen), New Media and convergence Culture, Central European Cinema (suosituksesta) ja Critical Perspectives to Terrorism (vähä arpomalla).

Täällä saa siis kaksi viikkoa katsella miltä valittu kurssi vaikuttaa ja mieltään voi vielä muuttaa. Toivon muutamalle suosikkikurssille aukeavan tilaa. Yksi ehdoton tavoitteeni on vielä tunkeutua futsal-kurssille, joka on tietenkin jo täynnä.

Rottakämppä

Linjoilla taas. Tällä kertaa sijainti kirjoitushetkellä on opiskelija-asuntola Hostivar. Luvassa raporttia muuttopäivän ensitunnelmista, ensimmäisestä viikonlopusta Prahassa sekä ensimmäisestä Erasmusviikosta aina alkuinfosta Welcome Partyn tapahtumiin.

Tosiaan Internet -yhteyden puuttuminen alkuviikolla rajoitti bloggaamista, mutta onneksi saimme eilen pääsyn asuntolan verkkoon. Tietysti joku ajattelee nyt, että "why don't go out and build you own connections for your readers". Anteeksi, oon ollut hieman laiska ja samalla kiireinen aikataulutetun ohjelman seuraamisen kanssa.

Muuttopäivä oli siis ensimmäisen Praha -viikon perjantaina. Sain Michelle -hostini ystävältä onneksi autokyydin, sillä moottoritietäkin käyttäen matkaan kului reilu puolituntia. Asuinpaikan ensivaikutelmista lisää seuraavissa videopätkissä.

Sisäänkirjautuminen sujui helposti, sillä respassa ollut kaveri puhui kohtalaisesti englantia ja minulla oli kaikki vaadittavat dokumentit mukana (yllätys sinänsä). Päästyäni kamojen kanssa huoneeseen hain ensitöikseni imurin respasta ja siivosin koko huoneen. En edes halua tietää mitä törkyä lattialla oli. Lisäksi "hyvä äijä" -statuksen minulta saanut naapuri Rok Slovakiasta heitti lainaksi muutaman rätin, joilla sain pyyhittyä isoimmat rojut pois pinnoilta.

Huonekaveria en ole vielä tavannut, mutta muutamia infoja on jo heittää tiskiin. Kaveri on kuulemma Saksasta, tekee lääkiksen tohtoriopintoja ja huoneessa leijuneesta tuoksusta päätellen polttelee pilveä silloin tällöin sisällä. How cool is that! Pitänee ottaa muutama juttutuokio herran kanssa ensitapaamisen yhteydessä. Hän on ilmeisesti lomalla, sillä täällä alkaa kesälukukausi vasta maanantaina.

Pidin muuton jälkeen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi paremmin. Vastapäisestä huoneesta kurkisti pian vaalea tyttö, joka kyseli englanniksi tietäsinkö jotakin jääkaapeista käytävillä. Tajusin heti Lauran olevan suomalainen, mutta vedätin häntä hetken aikaa jutustelemalla englanniksi ennen kuin kysyin mistä hän on kotoisin.

"From Finland", hän vastasi.
"Me too! ;)"

Ilme oli näkemisen arvoinen!
Myöhemmin samana päivänä tutustuin ruotsalaiseen Camillaan, joka saapui vähän minun jälkeeni Hostivariin. Lähdimme skandinaavisin voimin yhdessä keskustaan katselemaan paikkoja.

Vanhan kaupungin aukiolta

Jan Husin patsas

Vanhan kaupungin aukio

Vanha synagoga

It's Mojito time! 

Meidän lähellä on muutama ruokakauppa ja parin ratikkapysäkin päässä iso ostoskeskus. Raitiovaunut ja bussit keskustaan lähtevät lähes oven edestä, joten liikkuminen keskustaan on sinänsä helppoa. Ainoa murheenaihe on matkan pituus, mutta loppupeleissä sekään ei ole niin kamala. Kuten laitoksemme johtaja sanoi "40 minutes is nothing in New York!". Pitää laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Raitiovaunulla pääsee lähes yliopiston (sen rakennuksen, jossa kurssini järjestetään) oven eteen. Vaihtoehtoisesti voi vaihtaa ratikan metroon, jolla taas pääsee mihin vain haluaa.

Tunnelmat ovat parantuneet ensijärkytyksen jälkeen. Asuminen Hostivarissa on oikeastaan aika siistiä. Hyviä puolia on myös. Täällä on paljon ystäviä lähellä, jotka voivat auttaa tarvittaessa. Myös opiskelijahintainen ruokala samassa rakennuksessa miellyttää kovasti! Lounaan (salaatti, keitto, lämminruoka) hinta on opiskelijakortilla 40 korunaa eli alle 2€ ja laatu on hintaan nähden ollut tähän mennessä viittä tähteä lähentelevää. Aulassa on myös juoma-automaatteja halvalla vedellä ja limsoilla sekä pankkiautomaatti. Ihmiset respassa voisivat toki olla ystävällisempiä.

Olemme syöneet paljon ulkona ja tarinat edullisesta hintatasosta pitävät paikkansa. Monissa paikoissa oluen hinta on euron tietämillä ja usein hyvän perinteisen ruoka-annoksen saa 5-8€:lla. Parhaimmillaan voi tosiaan syödä kolmen ruokalajin illallisen ja kumota olutta tuopillisen noin kymmenellä eurolla. Ruoka on ollut joka paikassa todella hyvää!

Ensimmäisen viikon ohjelma yliopiston puolesta oli ytimekäs. Alkuinfo, jossa kerrottiin miten kurssit valitaan, seuraavana päivänä opiskelijakorttien (ISIC) nouto. Vasta tällä kortilla saimme oikeuden Hostivarin asuntolan verkkoon. Samalla kortti toimii myös avaimena asuntolaan. International Club on pitänyt meille orientoivaa ohjelmaa tällä viikolla ja olemme tutustuneet toisiimme hienosti!

Jäätävä kansainvälisyyden tulva vyöryi ylitseni ensimmäisissä illanistujaisissa. Tapasin ihmisiä Belgiasta, Slovakiasta, Saksasta, Tsekistä, Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Irlannista, Ranskasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Turkista ja Yhdysvalloista. Ei paha saldo yhdelle illalle.

Tyypillinen keskustelu uuden tuttavuuden kanssa menee täällä aina jotenkin näin:

- Hi! What's your name?
- Where are you from?
- What are you studying?
- What do think about Prague?
- Where do you live here? (Ja kaikki nauraa mulle aina, kun sanon asuvani Hostivarissa.)

Kohtalaisen rankkaa käydä samat keskustelut illan aikana kolmekymmentä kertaa, mutta on ollut aivan huikean upeita kaikki hetket näiden uusien tuttavuuksien kanssa!

Eilen meille järjestettiin Welcome Party, jossa oli livemusiikkiakin paikallisen rock -bändin muodossa. Yllätys oli suuri päästessämme perille. Nousimme portaita seitsemänteen kerrokseen saakka. Tunnelma oli kuin underground -party, mutta kattokerroksessa. Lysti ilta, lisää uusia kavereita ja hyvä meininki kaikenkaikkiaan. Mitä nyt yöbussimatka taisi kestää kaksi tuntia kämpille...

Tänään edessä Let It Roll -tapahtuma ja pääesiintyjä Sub Focus. Huomenna vapaapäivä ja kurssivalintojen tekemistä ynnä pyykinpesua ja kaupassakäyntiä. Sunnuntaina teemme reissun Plzeniin Pilsnerin syntysijoille.

Ei muuta kuin mahtavaa viikonloppua kaikille! Kettu kuittaa.

Mluvíte anglicky?

Kulttuurishokki tai koti-ikävä ei ole vielä iskenyt nuijallaan päähän, joten nyt on hyvä aika paneutua raportoimaan muutaman menneen päivän kulusta. Kirjoittelen tätä tekstiä edelleen Michellen kämpillä, ensimmäisessä "surffaus" -kohteessani. Ensimmäisiä hommiani oli hoitaa puhelinliittymä kuntoon vieraassa maassa, jottei yhteydenpito (facebookin selaaminen) tulisi kamalan kalliiksi. Marssinkin jo toisena päivänä Vodafonen liikkeeseen ostamaan prepaidin ja sain tsekkinumeron käyttöön. Koko homma kesti noin 10min. Liikkeen myyjä lupasi selkeällä englannin kielellä liittymän aktivoituvan 15-20min. aikana, mutta se kestikin viisi tuntia. Kaverin pitäisi kenties käydä vielä muutama kurssi englantia. Toisaalta sama kävi vaihtarikaverilleni tänään, joten nopeasti liittymän auki haluaville ei voi toivottaa muuta kuin pitkää pinnaa. Täällä kannattaa ottaa lunkisti asioiden kanssa!

Maisemaa Prahan kattojen yltä kuvattuna

Omat kieliopintoni aloitin kyselemällä perusfraasien (jotka löysin matkaoppaastani) ääntämistä uusilta tsekkiystäviltäni. Vanhempi paikallisväestö kun ei puhu juurikaan englantia, mitä nyt muutamaa turistien suosimaan pubia ja ravintolaa lukuunottamatta. Parhaiten pääsee juttusille tervehtimällä tsekiksi ja kysymällä puhutteko englantia! Dobrý den, mluvíte anglicky?

Kaupunkikierrokseni aloitin vierailemalla korkealla Prahan linnan ja Vituksen katedraalin luona. Nousun aikana noustaan 287 (pitkää) askelmaa, joten ylämäki on pitkä! Mutta eteen avautuvat maisemat ovat jokaisen askeleen arvoiset. Linna toimii nykyisin presidentin virka-asuntona ja katedraalista mainittakoon sen rakennustöiden kestäneen yli 500 vuotta.

Quasimodo? 

Pyhän Vituksen katedraali

Näkymä linnan ravintolan terassilta

Kipuamisen, kapuamisen ja alas könyämisen jälkeen hyppäsin metroon ja lähdin etsimään opaskirjan suosittelemaa ravintola U Flekua. Antaa seuraavan puhua puolestaan.

Lounaan jälkeen jatkoin matkaani takaisin kohti keskustaa joenvartta pitkin tavoitteena löytää Kaarlen yliopiston (eng. Charles University, tsek. Univerzita Karlova) rakennus, jossa olisi määrä aloittaa orientoituminen opintoihin maanantaina. Ja helpostihan se löytyi! Joen viereltä, läheltä kaunista Kaarlen siltaa.

Koulutie

Vltava virtaa

Iltapäivän hämärtyessä iltaa kohden olin kahden vaihella: joko painella takaisin kämpille turvaan ennen pimeäntuloa tai pyöriä vielä kaupungilla jonkin aikaa. Otin uuden suunnan ja heti kulman takana odotti mielenkiintoinen juliste. Tiesin heti mitä tekisin seuraavan tunnin ajan.

Juliste

Meitä viihdyttivät kolme viulua, sello ja urku!

Kukkuu

Tiiviin, mehevän ja täydellisen musiikkikokemuksen jälkeen lähdin painelemaan takaisin kämpille, jossa teimme taas ruokaa porukalla. Tällä kertaa meitä oli syömässä viisi ja iso koira Falco. Kaikenlaisia tarinoita ja turinoita tsekkiruuasta kuulleena olin tullessa ennakkoluuloinen, mutta nyt ovat epäluulot hälvenneet. Kaikki on ollut herkullista. Tämä siis keskiviikkona.

Tsekki -kaverit

Tänään tapasin muita suomalaisia ensimmäistä kertaa Prahassa; kaksi vaihtarikaveria, jotka aloittavat tulevana maanantaina samassa tiedekunnassa kuin minä ja yhden tutun kotiseudulta. Vietin aikaa keskusta-alueella uusien tuttavuuksien kanssa. Aivan huikea päivä takana! Toivottavasti hohto ei haihdu huomisen aikana, edessä muutto vieraanvaraisen Michellen luota asuntolaan Hostivariin. Seuraava raporttini tulee todennäköisesti vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen höystettynä jäätävällä analyysillä meidän luksusmajoituksestamme. Hyvää viikonloppua! :)

Alku

Matka kohti lentokenttää alkoi Suomessa vain parin tunnin unien jälkeen. Heti tähän kärkeen yksi vinkki reissuunlähtöä suunnitteleville. Sinulla on lentoja varatessa oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ainakin mulla oli, koska en pystynyt elämäntilanteesta johtuen varaamaan lentoja kovinkaan aikaisin ja suorien Praha
-lentojen hinnat olivat kivunneet korkeiksi. Päädyin siis varaamaan mahdollisimman halvan, yhden välilaskun, lennon. Lähtökohtaisesti tässä oli vain yksi huono puoli: pitkä odotusaika Kööpenhaminassa ennen seuraavan lennon lähtöä.

Kööpenhamina heräämässä uuteen viikkoon

Eli ne vaihtoehdot ovat todennäköisesti ottaa halpa lento välilaskulla ja pitkällä odotuksella hyöstettynä tai suora lento hieman isommalla eurokasalla. Molemmissa on puolensa. Aluksi allekirjoittanutta korpesi ihan hullusti ajatus viettää kahdeksan tuntia Köpiksessa, mutta huoleni oli turha. Halvalla välilaskulennolla saa uskomattomasti kokemuksia! Itse ostin päivälipun julkisiin ja kuljin Tanskan pääkaupunkia ristiinrastiin muutamalla eurolla. Söin hyvää ruokaa ja viihdyin loistavassa kahvilassa. Kööpenhaminan lentokenttä on usein valittu Euroopan parhaaksi, joten ei sielläkään kovin kurjaa ollut. Suoran lennon etu on taas nopea pääsy kohdemaahan, jolloin perillä on enemmän aikaa ja virtaa paneutua paikalliseen elämään.

Norwegianilla matkustaessa kaikki meni upeasti. Mitä nyt jälkimmäinen laskeutuminen oli melko raju. Syvästä unesta herääminen koneen maahan tärähtämiseen ei taida olla mukavimpia tapoja herätä. Molemmat (!) laukkuni tulivat perille Prahaan asti koneen vaihdosta huolimatta. Merkittävää reitillä Helsinki - Kööpenhamina - Praha oli se, ettei minulta kysytty kertaakaan passia matkan aikana. Pääsin sujuvasti koneesta ja maasta toiseen näyttämällä vain paperista lentolippua.

Prahassa tarkoitukseni oli siis majoittua ensimmäinen viikko surffaten sohvilla. Minulla kävi loistava tuuri ja sanoin hostikseni Michellen, jolta löytyy hurjasti referenssejä aikaisemmista majoituksista, eikä hän turhaan ole saanut kehuja! Hän antoi minulle hyvät ohjeet kuinka päästä kämpille lentokentältä ja tuli itse vastaan bussipysäkille (,johon matkustin pummilla.) Kävimme syömässä ulkona ja tutustuimme. Beer number one oli hyvää, tietenkin.

Toisen päivän aloitin tapaamalla Michellen ystävän, joka on mahtava tyyppi! Loistavalla huumorintajulla varustettu rento kaveri. Lupasi jopa lähteä autolla viemään minut keskustaan, mutta halusin mennä itse julkisilla ja opetella käyttämään raitiovaunu ja metroliikennettä uudessa kaupungissa. Sain couch surfing hostiltani hänen kotinsa avaimen lähtiessäni liikenteeseen. Uskomattoman hieno luotto heti!

Ostin lounaani lähikaupasta. Esimerkki Prahan hinnoista: Iso pizza slice, paistettu kanankoipi, 0,5l limsaa ja 0,5l  vesipullo yhteensä 2,5€. En valita. Pikaisen keskustakierroksen jälkeen kävimme Michellen kanssa yhdessä kaupassa ja teimme ruokaa. Jakub oli edelleen kylässä, joten söimme kolmestaan.

Matka olisi voinut alkaa huonomminkin. Etenkin kun kaikki on mennyt nappiin. Huomenna paremmilla voimilla jokin toinen kaupunginosa haltuun!

Kylläpäs pääsi lähelle!